Kotipaikkani Kitee

Kiteen keskusta (ilmakuva, lainattu Kiteen kaupungin sivuilta)

Olen syntynyt Vantaalla ja asunut siellä tasan vuoden. Tämän jälkeen vanhempani keräsivät tavaransa ja muuttivat Kesälahdelle. Minun kannaltani parhain ratkaisu. Muutimme nimittäin mummolaan ja saman tien varrella oli ainoastaan sukulaisia. Serkkuni kotitalo oli ihan mummolan vieressä, ja ehkä siksi, serkustani tuli minun läheisimpiä ystäviäni. Vieläkin kerron ne tärkeimmät uutiset serkulleni ennen muita. 

Koti

Mutta niin. Kesälahti - pieni kylä (nykyisin osana Kiteen kaupunkia), jossa lähes kaikki tunsivat toisensa. Jossain vaiheessa teini-ikää kirosin koko Kesälahtea ja toivoin että olisimme jääneet Vantaalle asumaan. Äkkiä tuo vaihe meni kuitenkin ohi. Onneksi. Koulukaverit, joita sain Kesälahdelta, ovat vieläkin osana omaa kaveripiiriäni. Muutaman kaverin kanssa meillä on menossa sama vaihe elämässä - pienet poikamme ovat syntyneet muutaman kuukauden ikäerolla. Olemme jo pitäneet vauvatreffejä ja mukavaa ajatella, että me, äidit, olemme olleet kavereita ihan pienestä asti ja nyt lapsemme seuraavat samaa polkua. Ehkä pojistamme tulee myös elinikäisiä kavereita toisilleen. Saa nähdä.

Jossain vaiheessa yläkoulua päätin etten halua muuttaa Kiteetä kauemmaksi. Muutin siis sinne ja aloitin lukion siellä. Lukioaika oli villiä ja vauhdikasta aikaa ja kun sen sain päätökseen olin varma etten enään ikinä halua vilkaistakkaan Kiteetä päin. Muutin Joensuuhun (huimat 100km kauemmaksi kotoa). Joensuussa viihdyin 7 vuotta. Uskon, että olisin viihtynyt hiukan kauemman, mutta mies tuli kuvioihin. Isimies nimittäin. Isimies päätti että hän asuu tasan vuoden Joensuussa kanssani, tämän jälkeen muutamme joko yhdessä tai erikseen Kiteelle. Muutimme yhdessä. Tästä kaikesta on aikaa nyt kolme vuotta. Olen siis ollut kolme vuotta kiteeläinen. Vaikka vannotin etten enään tänne muuta. Olisi kyllä pitänyt syödä sanansa jo silloin kun otti kiteeläisen miehen. Tännehän ne kaikki haluavat takaisin kuitenkin. 

Mutta en valita. Olen oppinyt rakastamaan uudestaan kotikaupunkiani. Kitee, tai oikeastaan Kittee, on pieni kaupunki, jossa viihtyy. Täältä löytyy kaikki minulle tarvittava; luonto, perhe, kaupat, uimahalli/sali ja kerhot. Kaikki, joita nyt tarvitsen. Ja mikä parasta - molemmat mummolat ovat siedettävän ajomatkan päässä. 

Kun vielä kävin töissä opettajana Joensuussa, oli ihana ajaa kotiin Kitteelle, koska sain matkalla nollattua työpäivän ja ajatukseni. Kun pääsin kotiin, sain keskittyä pelkästään olemiseen ja lenkkeilyyn koiran kanssa. 

vaunulenkillä

Kitteelle muuton kautta, löysin pian uudestaan lukioaikaisia ystäviäni, joiden kanssa yhteydenpito oli hieman hiipunut Joensuuhun muuton vuoksi. Nyt heidän kanssaan tarinoidaan viikottain. Hassua kyllä, sattuu heilläkin olemaan lähes samanikäisiä muksuja kuin meidän pieni mies. Ei puutu meidän pieneltä mieheltä leikkikavereita. 

Rakastan Kitteessä sitä, että täällä tutustuu helposti ihmisiin. Olen saanut paljon uusia äitikavereita tämän vuoden aikana. Ja lisää leikkikavereita pienelle miehelle.

Rakastan myös sitä, että täällä on helppo lähteä vaunulenkille koiran kanssa luontoon. Ei tarvitse pitkää matkaa kävellä kun on jo metsän keskellä ja saa keskittyä ihan siihen hiljaisuuteen vaan. Rakastan myös kotiamme. Se on sopivasti kauempana keskustasta, mutta ei kuitenkaan liian kaukana. Emme omista naapureita, joten saamme hillua vaikka alasti pihalla, jos siltä tuntuu. Koiran kannalta on myös hyvä, että voi haukkua räksyttää pihalla ilman ylimääräisiä valituksia. Lapsen kannalta on täydellistä etteivät autot aja ihan leikkipaikan viereistä. Ja iso piha. Rakastan myös sitä. Haaveissa olisi vielä ulkosauna ja palju, tämän jälkeen  olisin täysin tyytyväinen kotiimme. Niin ja leikkimökki. Ja kiikut. Ja liukumäki. Onhan tuota listaa vielä. Onneksi ukit ovat käteviä käsistään. Mutta niin. Kittee- tällä hetkellä meille parhain paikka asua ja elää. Mies ei varmaan koskaan muuttaisi täältä pois. Täällä on niin helppo hänen harrastaa metsästystä. Meiltä kotoa pääseekin lähes takapihalta juoksuttamaan koiraa ja metsästämään. Sen vuoksi mies varmasti viihtyy täällä niin hyvin. Tosin niin viihdyn minäkin. Ja vielä (toivottavasti) pitkään.


💙💙 Katja